Kukkien hoito

Kukkien hoito on taidetta. Ja taiteen tekeminen vaatii taitoa. Nämä viisaat sanat kirjoitin ihan itse ja seison sanojeni takana kunnes toisin todistetaan.

Jostain syystä kukkien elossa pitäminen on minulle haaste, josta yritän jatkuvasti selviytyä. Minulla on eräs muisto lapsuudesta ja kukkien mullan vaihdosta pesuhuoneessa. Niin, meillä kotikotona kylppäriä kutsuttiin ja kutsutaan edelleen pesuhuoneeksi. Tässä muistossani äitini oli levittänyt sanomalehdet lattialle ja hän vaihtoi multia kaikista kotimme lukuisista viherkasveista. Vanhojen multien kasaan äitini siirsi myös muutamia viherkasveja. Ne olivat menossa kompostiin, sillä ne olivat lähes kuolleita yksilöitä.

Muistan edelleen sen tunteen, joka minulle syntyi nähdessäni pois laitetut kukat - näinkö helposti äiti luovuttaa ja laittaa kukat pois? Tunsin suurta sympatiaa kuolemantuomion saaneita kasveja kohtaan ja kerjäsin kukkia itselleni luvaten herättää ne henkiin. Äitini kaikessa viisaudessaan antoi kuin antoikin kukat minulle. Ja minä kyllä hoidinkin niitä sen jonkin aikaa. Halusin näyttää, että ne ansaitsivat mahdollisuuden elää ja kukoistaa. En muista kukkien lopullista loppua, sillä kyllähän senkin täytyi jossain vaiheessa tulla. 

Ehkä tuolta ajalta on perua ajatukseni, että liian helpolla ei saa luovuttaa ja kukkia pitää muistaa hoitaa. Vaan kun en edelleenkään muista! Tällä hetkellä kotona on tasan kolme viherkasvia. Niistä vanhin, traakkipuu (?), ei viime vuonna saanut edes uusia multia. Se elää sykleittäin ja valitettavasti minä olen vastuussa sykleistä. Kun muistan kastella sitä, se nostaa lehtensä ja kukoistaa. Kun taas kastelu unohtuu, se nuupahtaa ja näyttää vähintäänkin masentuneelta. Ja syystäkin! Viime aikoina tosin kastelukaan ei ole elvyttänyt kasvirukkaa samalla tavoin kuin ennen. Onko tässä jo loppu lähellä? Auttisiko jonkinlainen ravinneneste? Onko kasvilla sittenkin vääränlainen kasvualusta? Ehkä multa ei olekaan oikea ratkaisu.

Olen ottanut käyttöön myös linnunnokan. Juu, se oli niin suloinen ja omasta mielestäni hyvin käytännöllinen, että halusin sellaisen omalle traakkipuullenikin. Kasvi on nimittäin peräisin sisareltani ja en missään nimessä kehtaisi sanoa, että se ei sittenkään elä enää. Kaikki keinot ovat sallittuja, myös linnun nokka. Idea on siis, että nokasta laitetaan lintuun vettä, joka imeytyy kasviin vähitellen.

Muistan sanonnan, jonka mukaan kukkien multa täytyy tehdä nousukuun aikana. Ihan aina en ole tuota ohjetta noudattanut, mutta nyt on sekin kortti otettava käyttöön kasvien hengissä pitämiseksi. Seuraavaksi siis tutkimaan kalenterista kuun kiertoja.