Herkkuja työpaikalle

Työpaikallamme on tapana tuoda syntymäpäivien ja nimipäivien kunniaksi jotain suuhun pantavaa. Niin, tämä taitaa olla varsin yleinen tapa, vai mitä? Lähestyvän merkkipäiväni vuoksi aloin etsiskelemään netistä helppoa ja hyvän makuista reseptiä. Jostain syystä kynnys omien leipomusten viemiseen on noussut viime vuosina. Johtuu varmastikin siitä, että työkavereissa on mestarileipojia, jotka ovat tuoneet syötäväksi mitä upeimpia luomuksia niin maun kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Muistan tehneeni tuolle työyhteisölle kerran muffinseja ja toisen kerran omenakakkua. Jälkimmäinen oli täysin kokeiluversio ja jollain ilveellä rohkenin viedä sen esille, vaikkei se omasta mielestä ollutkaan niin hyvää, kuin kälyni aiemmin oli tehnyt.

Suurimmaksi osaksi olen kantanut työpaikalleni erilaisia karkkeja. Niitä olenkin vienyt aina silloin, kun siltä on tuntunut. Tyypillinen päivä on ollut torstai sloganilla "Torstai on toivoa täynnä." Kaupaksi ovat käyneet aina. Omar-karkit ovat olleet suosikkeja.

Haasteita työkavereille leipomiseen tekee myös erinäiset allergiat. On ollut laktoositonta, maidotonta ja gluteenitonta ja pähkinä- ja omena-allergikkoa. Viimeisimmät ovat kuitenkin kieltäytyneet aina itse tehdyistä herkuista kaiken varalta. Usein allergikoille varataan omat herkut, mutta nyt etsin netistä ohjetta, joka olisi sekä maidoton että gluteeniton. Sellaisia löytyi yllättävän paljon. Kyllä netti on mahtava aarreaitta!

Helppous on päivän sana, joten päädyin ranskalaiseen suklaakakkuun, joka ei edes sisällä vehnäjauhoja. Ajattelin tehdä etukäteen kokeiluversion ja niin teinkin. Ohjeessa kehoitettiin tarjoamaan kakku vasta seuraavana päivänä, mutta itse kokeiluversio päätyi maistiaisiksi jo lähes valmistuttuaan. Viime aikojen herkuton linja katkesi siis parin päivän osalta (sillä seuraavana päivänä söin loput). Nam, kyllä oli hyvää! Ja ei kakku ehtinyt iltapäivään asti olla tarjoilulautasella. Hyvä niin!